Helsingin yliopisto

Suomalaista julkista terveydenhuoltoa kehitetään teollisuuden toimintaperiaatteilla

Kasvatustieteiden maisteri Anu Kajamaa väittää, että suomalaista julkista terveydenhuoltoa kehitetään teollisuudesta tutuilla periaatteilla. Kajamaan väitös tarkastetaan Helsingin yliopistossa 10.12. Kajamaan mukaan teollisuustyön periaatteet voivat auttaa etenkin keskijohtoa työn suunnittelussa ja johtamisessa, mutta ne voivat olla liian kapea-alaisia sovellettaviksi terveydenhuoltoon. Terveydenhuollon kehittämisen seurauksia on vaikea ylipäätään tunnistaa ja useat hankkeet onkin todettu hyödyttömiksi.

Anu Kajamaa, joka työskentelee Helsingin yliopiston Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikössä (CRADLE), haastaa väitöstutkimuksessaan terveydenhuollossa vallalla olevan suoraviivaisen johtamis- ja kehittämistavan. Terveydenhuollossa sovellettava kehittämisnäkemys on kaukana hoitotyön arjesta eikä Kajamaan mukaan yksin riitä terveydenhuollon ongelmien ratkaisemiseen ja muutoksen aikaansaamiseen.

– Hoitotyö on monimutkaista ja sisältää ennakoimattomia tilanteita. Asiakkaan ja työntekijöiden kannalta sujuvaa hoidon tuottamista vaikeuttaa se, että hoitoon osallistuvat tahot ovat fyysisesti eri paikoissa, Kajamaa toteaa. – Johtajat, kehittäjät ja työntekijät soveltavat keskenään erilaisia ajatusmalleja, mikä hankaloittaa kehittämistä. Terveydenhuollon kehittäminen vaatii uudenlaista, monimutkaisen kokonaisuuden huomioivaa otetta.

Kajamaa esittelee viisi esimerkkiä julkisen terveydenhuollon kehittämisestä ja kehittämisen seuraamuksista. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2004–2010. Päätutkimuskohde on Oulun yliopistollisen sairaalan keskusleikkausosasto, jossa Kajamaa toteutti vuonna 2006 kollegoittensa kanssa Työsuojelurahaston rahoittaman kehittämishankkeen. Henkilökunta ideoi hankkeessa uuden toimintamallin, minkä seurauksena osasto selvisi kriisistä. Muutos oli työyhteisön ekspansiivinen oppimisprosessi. Työntekijöiden työn hallintakyky, vastuunotto ja osaaminen parantuivat uuden toimintamallin myötä. Vuonna 2008 keskusleikkausosaston kaikki salit olivat täydessä toiminnassa, kun vuosina 2005–2006 ylimääräisiä salisulkupäiviä oli vuosittain noin sata. Henkilökunnan sairauspoissaolot vähenivät noin 30 % ja vuonna 2008 tehdyssä leikkaustoiminnan valtakunnallisessa vertaisarvioinnissa leikkaussalien käyttöaste oli valtakunnan korkein.

Kajamaa osoittaa, että eri ammattiryhmiä osallistavat tutkimusavusteiset kehittämishankkeet tuovat terveydenhuoltoon sen kaipaamaa muutosta. Yhteisesti ideoidut ja jalkautetut johtamis- ja toimintatavat ja välineet osoittautuivat organisaatioiden kannalta yksittäisten prosessien kehittämistä kestävämmiksi ja hyödyllisemmiksi ratkaisuiksi. Ongelmien analysointi yhdessä, organisaation oppiminen ja työnjaon uudistaminen edistivät muutosta ja toiminnan tehostumista. Kehittämisen seuraamukset ilmenivät usein vasta pitkällä aikavälillä. Pitkäjänteinen kehittäminen ja hankkeiden linkittäminen toisiinsa tuotti myönteisiä kehittämistuloksia ja toi kehittämiseen kaivattua jatkuvuutta.

* * *

Anu Kajamaan kasvatustieteen alaan kuuluva väitös Unraveling the helix of change: An activity-theoretical study of health care change efforts and their consequences [Muutoksen kehiä avaamassa: Toiminnanteoreettinen tutkimus terveydenhuollon muutospyrkimyksistä ja niiden seuraamuksista]  tarkastetaan Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa, lauantaina 10. joulukuuta 2011, klo 12. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Siltavuorenpenger 3 A, Sali 302.

Väitöskirja julkaistaan Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksen kasvatustieteellisiä tutkimuksia -sarjassa, nro 241.

Väitöskirja verkossa >>  

Teksti: Mari Peltonen 2.12.2011