Helsingin yliopisto

Kouluruokailun henkilökunnalla on myös kasvattajan rooli

– Yli kuusikymmentä vuotta sitten säädettyä lakia kouluruokailun järjestämisestä kaikille lapsille varallisuudesta riippumatta voidaan luonnehtia aikansa sosiaaliseksi innovaatioksi, sanoo 20. marraskuuta Helsingin yliopistossa kotitalous- ja käsityötieteiden laitoksella väittelevä Seija Lintukangas. Kouluruokailu on osa koulun toimintaa.

Kouluruokailusuosituksissa kouluruokailu on osa opetusta.
– Kaikki nämä säännökset ja suositukset kertovat siitä, että koulun kasvattajatehtävä koskee  myös kouluruokailuhenkilöstöä, Lintukangas jatkaa. Kuitenkaan kouluruokailuhenkilöstön ruokapalvelualan ammatillisissa opinnoissa ei ole pedagogisia tai kasvatukseen liittyviä opintoja, ja ilman koulutusta tätä henkilöstöä ei voida velvoittaa kasvattajaksi.
– Meillä Suomessa ohjeistus ravitsemuskasvatukseen ja kouluaterioiden järjestämiseen on hyvä, myös ruokatuotannon ohjausjärjestelmät toimivat, mutta koulutusta tarvitaan, jotta kaikki toimisivat yhteisten päämäärien mukaisesti, Lintukangas sanoo.   
 
Kasvatustieteen maisteri Seija Lintukangas tutkii väitöksessään kouluruokailuhenkilöstölle suunnatun Taitavaksi Ruokapalveluosaajaksi -koulutuksen (TaRu) yhteyttä koulutukseen osallistuneiden käsitysten muuttumiseen roolistaan kasvattajana. Hän myös selvittää kouluyhteisön muutoksia koulutuksen seurauksena. Taitavaksi Ruokapalveluosaajaksi -koulutus oli vuoden mittainen (8 op) ja se sisälsi neljä kahden päivän lähiopetusjaksoa sekä oppimistehtäviä. Koulutuksessa käsiteltiin yksilön ja yhteisön oppimista, kasvatustoimintaa ja kouluruokailun käytännön asioita sekä perehdyttiin koulun kasvatustehtävän tavoitteisiin.

Lintukangas toteutti tutkimuksensa vuosien 2000–2008 aikana. Hän keräsi tutkimusaineistoa koulutukseen osallistuneiden (yhteensä 14 ryhmää) oppimistehtävistä ja haastatteluista sekä rehtorien haastatteluista. Lintukangas toteaa, että koulutuksessa kouluruokailuhenkilöstö on oppinut ja kasvanut kasvattajaksi sekä sitoutunut työhönsä uudella tavalla, mikä heidän itsensä sekä rehtorien käsitysten mukaan näkyy myös kouluyhteisössä.

Lintukangas havaitsi, että kouluruokailuhenkilöstö voidaan kouluttaa kasvattajiksi ja että henkilöstön sitoutuminen kasvattajuuteen eheyttää osaltaan lasten ja nuorten aikuisturvaverkkoa, millä on merkitystä esimerkiksi yhteisölliseen vastuuseen kasvamisessa. Kouluruokailuhenkilöstö voi tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettiseen vastuunkantamiseen.  Osaamisen ja luottamuksen lisääntyessä kouluruokailuhenkilöstön oli helpompi puuttua myös oppilaiden ruokailua ja ravitsemusta koskeviin ongelmiin. Kouluruokailuhenkilöstön kouluttamisella ja osallistamisella se tasavertaisesti koulun kasvatustavoitteisiin annetaan elävä malli tasa-arvoisesta suhtautumisesta jokaisen koulutyöyhteisön jäsenen kasvatustyöhön tehtäväkuvasta riippumatta. Kouluruokailu on monien vielä käyttämättömien mahdollisuuksien oppimisympäristö.

Seija Lintukangas väittelee Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 20.11.2009 klo 12 aiheesta Kouluruokailuhenkilöstö matkalla kasvattajaksi. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Siltavuorenpenger 20 D, sali 1.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Kotitalous- ja käsityötieteiden laitoksen julkaisuja 20.

Väitöskirjaa myy tiedekunnan kirjasto.

Teksti: Mari Peltonen 12.11.2009