Helsingin yliopisto

Vallankäyttö kotikasvatuksessa ei ole yksisuuntaista

Kasvatustieteen ja teologian maisteri Eevastiina Gjerstadin 4.12. Helsingin yliopistossa tarkastettavan väitöskirjan mukaan valta kotikasvatuksessa voi olla sekä positiivista että negatiivista. Valtaa käyttävät sekä vanhemmat että heidän lapsensa. Perheen omilla periaatteilla voidaan myös perustella vallankäyttöä.

Gjerstadin mukaan kasvatusta kritisoidaan usein siihen sisältyvän vallan vuoksi. Miten käyttää kasvatussuhteisiin väistämättä sisältyvää valtaa eettisesti ja pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla?

Eevastiina Gjerstadin väitöstutkimuksessa on mukana 22 teemahaastattelua. Mukana on sekä isien, äitien että 14–16-vuotiaiden nuorten haastatteluja. Tutkimus osoitti, että kotikasvatuksessa käytetään hyvin monenlaista valtaa. Vaikka vallan avulla voidaan muun muassa rajoittaa lasta ja hänen mahdollisuuksiaan, rajoittava valta ei ole aina negatiivista tai epäeettistä, vaan sitä käytetään myös esimerkiksi lapsen suojelemiseksi. Lisäksi kotikasvatuksessa ilmenee paljon positiivista valtaa, jonka kautta pyritään esimerkiksi vahvistamaan lapsen omaa persoonaa. Vanhemmat myös pidättäytyvät toisinaan käyttämästä valtaa esimerkiksi pedagogisten syiden vuoksi. Toisaalta perheillä on myös niille ominaisia, ”perhekulttuuriin” kuuluvia periaatteita, joilla vallankäyttöä oikeutetaan.

Gjerstadin mukaan valta ei ole yksisuuntaista, vaan mitä vanhemmista lapsista on kyse, sitä vastavuoroisempaa vallankäyttö on. Erityisesti nuorilla korostuu neuvotteleva valta sekä strateginen valtapeli vanhempien kanssa. Lapsilla ja nuorilla on myös huomattavaa psykologista ja tunteisiin perustuvaa valtaa suhteessa vanhempiinsa. Myös laajemmat yhteiskuntaan ja lähiympäristöön liittyvät tekijät vaikuttavat vahvasti valtaan ja sen käyttämiseen.

Kotikasvatuksessa korostuu vanhemman ja lapsen välinen sisäinen valtasuhde eli se, että suhde itsessään muokkaa syvällisesti sekä vanhempaa että lasta ja heidän identiteettejään. Eettisesti oikeutettu kotikasvatus pyrkii lapsen identiteetin kehittymiseen ja arvojen sisäistämiseen hyvän elämän mukaisesti. Hyvä elämä on kuitenkin jokaisen kasvatettavan kohdalla erilainen ja sen vuoksi kasvatuksessa aina osittain avoin.

Eevastiina Gjerstadin mukaan paras toimintatapa kotikasvatuksessa ei ole autoritaarinen eikä vapaan kasvatuksen mukaista. Vanhemman arvostus, kunnioitus ja rakkaus lasta kohtaan näyttäytyy parhaimmillaan dialogisena kasvatussuhteena ja kodissa vallitsevana lämpimänä välittämisen ilmapiirinä. Manipulatiiviset tai väkivaltaiset vallan muodot eivät näyttäydy kotikasvatuksessa koskaan oikeutettuina.

Eevastiina Gjestad väittelee Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 4.12. klo 12 kasvatustieteen alaan kuuluvasta aiheesta ”Valta kotikasvatuksessa”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Siltavuorenpenger 20 D, sali 1.  

Väitöskirjaa myy Yliopistopaino.

Väitöskirjan elektroninen versio.

Teksti: Mari Peltonen 1.12.2009