Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Väitös kuulotiedon käsittelystä afasiapotilailla

Titta Ilvonen selvittää väitöskirjatutkimuksessaan vasemman aivopuoliskon infarktin seurauksena afasian saaneiden potilaiden ja heitä vastaavien terveiden verrokkien äänten erottelutarkkuutta. Psykologian alaan kuuluva väitös tarkastetaan 3.2.

Ilvonen tutki äänten erottelutarkkuutta mittaamalla kuulovasteita ja behavioraalista suoritusta joko kielellisten tai ei-kielellisten ääniärsykkeiden käsittelyn aikana. Kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa hän keskittyi aluksi metodikehittelyyn terveillä koehenkilöillä, sillä potilastutkimuksissa mittausolosuhteiden täytyy vastata tiettyjä vaatimuksia ja käytettävien ärsykkeiden täytyy tuottaa mahdollisimman paljon tietoa lyhyessä mittausajassa. Näiden tutkimusten tuloksia sovellettiin seuraavissa kolmessa tutkimuksessa afasiapotilaiden tutkimiseen.

Kuulovastemittausten aikana tutkittavat keskittyivät katselemaan videoelokuvaa, jolloin tarkkaavaisuus oli kohdennettu pois kuulokkeiden kautta esitetyistä ääniärsykkeistä. Behavioraalisessa tehtävässä tutkittavia nimenomaisesti pyydettiin kuuntelemaan ääniärsykkeitä, ja reagoimaan äänivirrassa ajoittain esiintyviin poikkeaviin ääniin reaktionäppäintä painamalla.

Afasiapotilailla suoritetut tutkimukset osoittivat, että vasemman aivopuoliskon halvaus heikentää paitsi behavioraalista äänten erottelukykyä, mikä ilmeni pidentyneinä reaktioaikoina äänten erottelutehtävissä, myös automaattista ääniärsykkeen muutoksen erottelukykyä, ilmeten heikentyneenä poikkeavuusnegatiivisuutena (mismatch negativity, MMN) terveisiin verrokkeihin nähden. Tutkimus osoittaa, että ainakin joissakin tapauksissa äänten erottelutarkkuus voidaan tarkemmin määritellä MMN:lla kuin behavioraalisin
menetelmin, mutta ilmeisesti niiden taustalla on eri ilmiöitä ja ne täydentävät siten toisiaan. Potilaat käsittelivät kielellisiä ärsykkeitä heikommin kuin ei-kielellisiä ääniä, mikä ilmeni potilaiden heikentyneenä MMN:na kielellisille ärsykkeille. Tämä viittaa siihen, että MMN on käyttökelpoinen tutkittaessa aivoperäisiä puhehäiriöiden mekanismeja. Tutkimukset osoittivat myös, että MMN heijastaa äänten erottelutarkkuuden ja afasiasta toipumisen välistä yhteyttä aivohalvauspotilailla tukien siten löydöksiä aivojen joustavuudesta äkillisen vaurion jälkeen. Ilvosen tulosten perusteella voidaan sanoa, että MMN on lupaava väline arvioitaessa ja seurattaessa kuulotiedon erottelukyvyn kuntoutumista kliinisissä tutkimuksissa.

Teoreettisesti tärkeäksi Ilvosen tutkimuksen tekee se, että siinä yhdistetään behavioraalisia ja neurofysiologisia mittareita, jolloin saadaan uutta tietoa kielellisten ja ei-kielellisten ääniärsykkeiden käsittelyn aivoperustasta. MMN:n vahvoja puolia kliinistä potilaskäyttöä ajatellen ovat sen toistettavuus yksilötasolla, tutkimusasetelmien yksinkertaisuus ja lyhyys, sekä sen mittaamiseen tarvittavan EEG-laitteiston helppo saatavuus sairaaloissa. Koska MMN:n muodostuminen ei riipu koehenkilön tarkkaavuudesta tai ymmärryskyvystä, se soveltuu erinomaisesti kommunikaatiovaikeuksista kärsivien henkilöiden kuulotiedon erottelutarkkuuden tutkimiseen. Tarkennettua tietoa erottelutarkkuuden taustamekanismeista voidaan mahdollisesti hyödyntää kehitettäessä uusia aivotutkimusmenetelmiä, diagnosoitaessa aivosairauksiin liittyviä kognitiivisia oireita, laadittaessa toipumisennusteita sekä seurattaessa kuntoutumista

Titta Ilvosen väitöskirja Sound discrimination in left-hemisphere stroke patients with aphasia as reflected by mismatch negativity (MMN) and behavioural indices on julkaistu sähköisesti osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/. Katso myös Ilvosen väitöstilaisuuden tiedot yliopiston tapahtumakalenterista.

Teksti ja kuva: Niina Haasola