Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Musikaalinen kuulee enemmän pienemmällä vaivalla

Kuulohavaintoon liittyvät kyvyt eivät ole staattisia, vaan niitä voidaan muokata harjoittelulla, osoittaa Titia van Zuijenin 11.10.2006 tarkastettava psykologian väitöskirja.

Van Zuijenin väitöskirja osoittaa muun muassa, että esimerkiksi viulisti pystyy erottamaan paljon pienempiä sävelkorkeuseroja kuin joku, jonka korva ei ole samalla tavalla kehittynyt harjoittelussa.

Van Zuijen mittasi tutkimuksissaan aivosähkökäyrää eli EEG:tä pään pinnalle kiinnitetyistä elektrodeista. EEG:llä mitatuista sähkökentistä voidaan päätellä, milloin kuulojärjestelmä on löytänyt satunnaisen muutoksen äänisarjassa, joka on muuten säännöllinen. Tämä ilmenee negatiivisena heilahduksena, jota kutsutaan MMN-vasteeksi (eng. mismatch negativity). MMN-vaste syntyy, vaikka koehenkilöt eivät tarkkailisi ääniärsykkeitä, ja tästä syystä sitä voidaan käyttää kuulojärjestelmässä automaattisesti tapahtuvan äänten käsittelyn tutkimiseen. Havaitsemme merkityksiä yhdistämällä samankaltaisia ääniä ja erottamalla niitä erilaisista äänistä. Tätä kutsutaan ryhmittelyksi. Van Zuijenin väitöskirjan tulosten mukaan kuuloaineiston ryhmittelytoiminto on kehittyneempi muusikoilla kuin muilla ihmisillä.

Väitöskirja osoittaa myös, että muusikot pystyvät löytämään neljän äänen säännönmukaisuuden muille merkityksettömästä äänisarjasta. Tämä viittaa siihen, että osa niistä kuuloprosesseista, joita käytetään musiikin jäsentämiseen, on muusikoilla automatisoitunut. Se on hyödyllistä prosessointiresurssien kannalta, sillä näin niitä jää korkeampien toimintojen käyttöön.

Osa kuuloprosesseista tapahtuu automaattisesti, vaikka emme ole edes aina tietoisia meitä ympäröivistä äänistä. Joskus emme tarkkaile ääntä ennen kuin se yhtäkkiä muuttuu. Toisinaan taas emme ole täysin tietoisia äänen muutoksestakaan, mutta tarkoittaako tämä sitä, ettei se ei voi vaikuttaa toimintaamme? Väitöskirjan viimeisessä tutkimuksessa tarkasteltiin automaattisen poikkeavuuden käsittelyn ja tietoisen havaitsemisen suhdetta. Tutkimus osoitti, että MMN-vasteen syntyminen ei välttämättä satu yhteen tietoisen havainnon kanssa. Vaikka aivot löysivät satunnaiset muutokset ääniärsykkeissä, koehenkilöt eivät tietoisesti havainneet muutoksia. Ero sen välillä, mitä aivot käsittelivät ja mitä ihmiset tietoisella tasolla havaitsivat, osoittaa, että koehenkilöillä oli implisiittistä tietoa äänten rakenteesta. Kun koehenkilöitä sitten harjoitettiin kuulemaan muutoksia esittämällä yhtäaikaisesti visuaalinen vihje, puolet heistä oppi löytämään satunnaiset muutokset, pystymättä kuitenkaan kertomaan, miten ne erosivat muista äänistä. Toisin sanoen he pystyivät löytämään poikkeamat intuitiivisesti. Tulokset osoittavat, että implisiittistä tietoa voidaan hyödyntää oikeiden intuitiivisten päätösten tekemisessä.

Van Zuijenin väitöskirja on tehty psykologian laitoksen kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä, joka koordinoi Suomen Akatemian huippuyksiköksi valittua Helsingin aivotutkimuskeskusta. Väitöstilaisuuden tiedot löytyvät yliopiston tapahtumakalenterista.

Teksti ja kuva: Niina Haasola
9.10.2006