Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Professori Iivonen jatkaa puheen tutkimusta emerituksena

Fonetiikan professori Antti Iivonen jäi eläkkeelle professorin tehtävistä, mutta tutkimustyö puheen parissa jatkuu.

Professori Iivonen piti jäähyväisluentonsa 25.1.2006 otsikolla Biologian ja kielen kohtaaminen lapsen varhaiskehityksessä. Luennossaan hän lähestyi aihettaan tavalla, jolla kukaan muu ei ole sitä vielä Suomessa käsitellyt.

- Lapsen puheen kehitys onkin yksi niistä tutkimusaiheista, joiden parissa aion ehdottomasti jatkaa nyt eläkkeelle jäätyänikin, Iivonen toteaa.

Professori Iivonen aloitti akateemisen uransa Oulun yliopistossa, jossa hän toimi muun muassa fonetiikan apulaisprofessorina vuosina 1971–1974. Filosofian tohtoriksi hän väitteli Helsingin yliopistossa vuonna 1970. Vuodesta 1975 Iivonen on työskennellyt Helsingin yliopistossa, jonka fonetiikan professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1980. Entisen fonetiikan laitoksen johtajana hän työskenteli vuosina 1977–2000. Fonetiikka on nykyään osa käyttäytymistieteellisen tiedekunnan puhetieteiden laitosta. Lapsen kielellisen kehityksen lisäksi Iivosen erikoisaloja ovat muun muassa puhujantunnistus sekä suomen ja saksan fonetiikka.

- Puhujan tunnistus on mennyt Tekesin hankkeessa loistavasti eteenpäin, ja nyt keskitymme opetusteknologian kehittelyyn.

Paitsi tutkimuksesta, on Iivonen nauttinut pitkän uransa aikana aina myös opetuksesta. Sitäkin on mahdollista jatkaa vielä, sillä jäähyväisluennon lopuksi dekaani Jarkko Hautamäki toivotti Iivosen tervetulleeksi tiedekunnan dosenttien joukkoon.

- Olen aina halunnut kehittää myös opetustani ja olenkin tyytyväinen, kun alalle on saatu nyt käynnistettyä Kieli-, puhe ja käännösteknologian maisteriohjelma, jonka avulla saamme myös muiden laitosten opiskelijoita fonetiikan piiriin, Iivonen sanoo.

Muutenkin professori siirtyy hyvillä mielin emeritukseksi: vaikka fonetiikka on pieni tieteenala, näyttää sen tulevaisuus hyvältä. Nuoria tutkijoita on paljon ja puheen merkityksestä ollaan tulossa muutenkin yhä tietoisemmiksi.

- Ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan kartuttanut tietoisuutta itsestään ja omasta toiminnastaan. Tietoisuus puheenkin merkityksestä on nyt vihdoin nousussa viimeisten aiemmin huomiotta jätettyjen asioiden joukossa, Iivonen toteaa tyytyväisenä.

Teksti ja kuva: Niina Haasola