Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Väitös freudilaisesta tiedostamattomasta ja aivotutkimuksesta

Vesa Talvitien 15.9.2006 tarkastettava psykologian väitöskirja pureutuu tiedostamattoman käsitteeseen kognitiotieteen keinoin.

Psykoanalyysi ei ole enää yksin tutkimassa tiedostamatonta, sillä 1980-luvulta lähtien kognitiotiede on tarkastellut sitä muun muassa ärsytyskynnyksen alapuolella olevien ärsykkeiden avulla sekä tutkimalla aivovauriopotilaita. Näin on voitu havainnoida tiedostamattomien ajatteluprosessien erityispiirteitä. Psykoanalyyttisten ja kognitiotieteen näkemysten vertailu ja yhdistely on kuitenkin vasta alkuvaiheessa. Neuropsykoanalyysi pyrkii edesauttamaan näiden tutkimusperinteiden integroitumista. Talvitien väitöskirjan artikkelit ovat osin neuropsykoanalyysiä, ja osin niissä kritisoidaan neuropsykoanalyysin lähtökohtia.

Psykoanalyysin puitteissa tiedostamaton näyttäytyy usein jollain tapaa "salaperäisenä" oliona, ja sen olemus on myös määritelty Talvitien mukaan hämmästyttävän epäselvästi. Tiedostamattoman korostetaan olevan jotain muuta kuin vain aivot, mutta mikä ja missä on tuo tiedostamaton, joka pitää sisällään haluja, pelkoja, muistoja ja jopa fantasioita? Talvitie nojaa tutkimuksessaan kognitiotieteessä vallitsevaan käsitykseen, jonka mukaan ajatukset, halut ja pelot ovat useiden tietoisten ja tiedostamattomien prosessien lopputulos. Tästä näkökulmasta katsottuna torjunnassa ei ole kyse siitä, että sisällöt olisivat ”piilossa” tiedostamattomassa, vaan sisältöjen muodostumisen edellytyksenä olevia kognitiivisia prosesseja ei ole tapahtunut.

Tämän lähestymistavan myötä huomio kiinnittyy aivojen "neuraalisiin algoritmeihin" tai freudilaisittain "psyykkiseen apparaattiin", joka määrittää noiden ajatussisältöjen edellytyksenä olevia prosesseja. Sen sijaan että etsittäisiin mielestä tai aivoista torjuttuja haluja, olisi kysyttävä, kuinka aivot ikään kuin "tietävät ennalta" että "näiden prosessien ei saa antaa tapahtua, sillä muuten tuo (torjuttu) ajatus muodostuisi tietoisuuteen"?

Talvitie hyödynsi artikkeleissaan filosofi Daniel Dennettin luomia teorioita, joiden on aiemmin nähty olevan jyrkässä ristiriidassa psykoanalyytikkojen ja psykoterapeuttien ajattelutavalle. Dennettläisesti katsottuna tiedostamaton on yhtäältä vain aivot, eikä se sisällä haluja ja fantasioita. Toisaalta usein on kuitenkin hyödyllistä ja käytännöllistä puhua ikään kuin näin olisi laita – puhummehan usein tietokoneestakin ikään kuin se "muistaisi" tai "tietäisi" asioita tai "pyrkisi" vaikkapa pitämään virustorjunnan päivitettynä. Aina ei ole järkevää ja mahdollistakaan puhua tietokoneesta sen sisältämien piilastujen näkökulmasta, ja vastaavasti ei ole aina mielekästä puhua aivojen toiminnasta aivotutkimuksen käsittein: tietokoneen piilastujen tai aivojen hermosolujen monimutkaista dynamiikkaa on abstrahoitava tarkoitusperää palvelevalla tavalla. Puhe tiedostamattomista haluista ja fantasioista abstrahoi aivojen toimintaa psykoterapiatyön tavoitteita silmällä pitäen.

Katso Vesa Talvitien väitötilaisuuden tarkemmat tiedot yliopiston tapahtumakalenterista. Väitöskirja on julkaistu sähköisesti E-thesis-palvelussa.

Teksti ja kuva: Niina Haasola