Helsingin yliopisto

Web 2.0 – uusi ulottuvuus mediakasvatukseen

Tutkija Olli Vesterinen soveltavan kasvatustieteen laitoksen mediakasvatuskeskuksesta kertoo medialukutaidon edistämisen olevan mediakasvatuksen keskeinen tehtävä. Uudet mediat ja opetuksen ja opiskelun kytkeytyminen verkkoon luovat kaiken aikaa uusia haasteita medialukutaidon kehittämiselle. Web 2.0:sta puhutaan internetin toisena kehitysvaiheena, jossa Internet voidaan nähdä laajemmin alustana ja yksin työskentely koneelle asennettujen ohjelmien kanssa vähenee. Vesterisen mukaan Web 2.0 tarjoaa monipuolisia välineitä opettajien, opiskelijoiden ja muiden toimijoiden väliselle vuorovaikutukselle niin mediakasvatuksessa kuin yliopisto-opetuksessakin. Web 2.0:n edellyttämästä medialukutaidosta julkaistiin tutkimusryhmän artikkeli Towards Volitional Media Literacy Through Web 2.0 perinteikkäässä amerikkalaisessa Educational Technology -julkaisussa syksyllä 2008. 

Hän on mukana EU-hankkeessa Joint Master in Teacher Education, jossa Helsingin yliopisto toteutti vertailun eri maiden opettajakompetenssien kuvauksista. Vertailumaat ovat Espanja, Unkari, Tsekki, Saksa, Hollanti, Skotlanti, Viro ja Suomi. Vertailussa tutkitaan millaista on hyvä opettajuus ja mitä eroja ja mitä yhteistä maiden opettajien kompetenssikuvauksissa on.
– Yhteistä näyttää olevan pääpaino opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksessa ja pedagogisessa suhteessa, Vesterinen kertoo. – Se on perinteinen mutta tärkeä yhteinen arvo. Vesterinen iloitsee mahdollisuudestaan kuulla ja nähdä muiden maiden toimintatapoja ja siitä, että muuallakin osataan. – Tällainen vertaileva tutkimus avaa silmät näkemään, että myös Suomessa hienosta PISA-menestyksestä huolimatta on kehitettävää, hän sanoo.
– Esimerkiksi Hollannissa opettajankoulutus on vahvasti toimintatutkimuksellista, Vesterinen jatkaa. –Tutkimus on sidottu mielekkäästi käytäntöön, jolloin opiskelusta tulee kehittämiseen suuntautuvaa. Skotlannissa taas on tartuttu kompetenssiperustaisen opettajankoulutuksen kehittämiseen. Joissakin maissa tartutaan uusiin ideoihin ripeämmin ja se näkyy myös opettajankoulutuksessa. Suomessa suunnanmuutos voi olla hitaampaa, Vesterinen lopettaa.