Helsingin yliopisto

Lapsen puhumaan oppiminen haaste puheterapeuteille

Katri Saaristo-Helin tutkii puhetieteiden laitoksella 1–3-vuotiaiden suomalaisten lasten äänteellistä kehitystä, mutta löytää tutkimuksestaan myös kansainvälisen näkökulman.
– Vielä viime vuosisadan puolivälin tienoilla ajateltiin, että kaikissa kielissä lapset oppivat puhumaan saman universaalin kaavan mukaan, mutta näin ei olekaan, hän kertoo.
– Ensimmäiset 6 kuukautta ovat universaalia ääntelyä, mutta sen jälkeen alkavat näkyä kielikohtaiset erot. Aivan pieni vauva kuulee ja erottaa yhtä hyvin kaikkien kielten äänteitä, mutta vähitellen kyky erotella muiden kielten äänteitä häviää, Saaristo-Helin jatkaa.

Jokaisessa kieliympäristössä kielen omat rakenteet tuovat haasteita. Lasten äänteellisen kehityksen tutkimukselle Saaristo-Helin sanoo olevan käytännön tilaus, sillä siinä kohtaavat sekä puheterapia että tutkimus. Hänen mukaansa suomalaislasten äänteellistä kehitystä on moniin muihin, esimerkiksi englannin kieleen verrattuna tutkittu varsin vähän.
– On tunnettava lapsen normaali äänteellinen kehitys, jotta voidaan sanoa mikä on siitä poikkeavaa, hän sanoo. – Yksilölliset erot, jotka terveillä lapsilla johtuvat sekä perimästä että ympäristöstä, voivat olla suuriakin. Puheen oppiminen saattaa viivästyä joillakin lapsilla, mutta suurin osa ottaa ikätoverinsa kiinni kolmeen ikävuoteen mennessä. Se, miten lapsi ymmärtää ja oppii puhetta, riippuu muusta kehityksestä ja vanhempien roolista. – Suomalaislapsille tyypillisen kehityksen mukaisesti kaksitavuisen sanan alkuäänteet h, v, j, l ja r voivat puheenkehityksen alkuvaiheessa jäädä pois, jolloin esimerkiksi hauvasta tulee auva. Englannissa tällaista taas pidetään poikkeavana, sillä englannin kielessä on paljon yksitavuisia konsonantilla alkavia sanoja kuten esimerkiksi dog, hat ja car, Saaristo-Helin jatkaa. Suomessa motorisesti vaativia äänteitä ovat r ja s. Saaristo-Helinin mukaan on aina äänteellisesti kehittyneempää vaikka suhauttaa s sanassa kissa kuin sanoa kitta.
– Erilaiset variaatiot näistä äänteistä ovat hyväksyttäviä, hän kertoo.

Suomessa ei puheterapiassa ole käytössä arviointimenetelmää lapsen äänteelliselle kehitykselle. Saaristo-Helin onkin yhteistyössä filosofian tohtori, puheterapeutti Tuula Savinainen-Makkosen ja Oulun yliopiston logopedian professori Sari Kunnarin kanssa kehittämässä fonologia-testiä puheterapeuttien avuksi. Testiin kerätään aineisto 300 iältään 1,5–6-vuotiaasta lapsesta ja sen avulla voidaan selvittää, minkä ikäisillä eri äänteet ja äänneyhtymät ovat hallussa ja missä vaiheessa lasten väliset erot tasoittuvat.
– Toki huomioimme testissä murrekohtaiset erot, eihän se mikään puhevika ole, jos oululainen sanoo että kahavi tai polliisi, Katri Saaristo-Helin nauraa.