Testissä Reykjavķkin yliopiston atk-palvelut
|
| Pohjoismaisten kielten opiskelijana sain harvinaisen tilaisuuden
osallistua stipendin turvin yhteispohjoismaiselle islannin kielen ja islantilaisen
kirjallisuuden kurssille, jonka järjesti kesäkuussa Reykjavķkissa paikallinen yliopisto
Hįskóli Ķslands (sananmukaisesti "Islannin korkeakoulu"; http://www.hi.is/). Tuon kuukauden aikana tuli samalla
todistettua käytännössä toteen väittämä, että Islanti on Suomen ohella yksi
maailman "verkottuneimmista" valtioista, maantieteellisistä esteistään
huolimatta, ja ettei Reykjavķkin yliopisto yhtään jäänyt jälkeen muusta Islannista. |
Verkko-
|
Lähdin neljän viikon kurssille varsin lyhyellä varoitusajalla, joten
kotimaassa uhkasivat erinäiset asiat jäädä puolitiehen ja tiedustelinkin heti
sähköpostitse mahdollisuutta päästä verkkoon Reykjavķkista käsin. Minulla oli
vielä tuoreessa muistissa kolmen vuoden takainen kielikurssi Pohjois-Norjan Tromssassa,
jolloin me muutamat atk-taitoiset istuskelimme puolisalaa - mutta ilmaiseksi - takahuoneen
ikivanhalla Macilla. Ajat ovat sittemmin muuttuneet: paluupostissa saapui ilmoitus, että
pulittamalla 1000 paikallista kruunua (n. 80 markkaa) yliopistolle saisimme mahdollisuuden
sähköpostin ja WWW:n käyttöön koko kurssin ajaksi. Paikan päällä sitten
osoittautui, että kyseessä oli aivan tavallinen, määräaikainen käyttäjätunnus,
joka toimi kaikissa yliopiston atk-luokissa. Sähköpostiosoitteet olivat lyhimpiä, mitä
ikinä olen tavannut; lyhimmillään koko osoite oli alle 10 merkkiä pitkä eikä
omassanikaan - mari@hi.is, joka tosin ei taida toimia enää - ollut valittamista.
Maksamamme rahasumman ja ilmeisesti myös lyhyen käyttöajan ansiosta kiersimme myös
tulostuskiintiöt, sillä yliopiston varsinaiset opiskelijat saavat koko opiskeluaikanaan
tulostaa vain 100 sivua ilmaiseksi, minkä jälkeen sivun hinta on 10 ISK (n. 8 penniä)! |
Ajoittaista jononmuo-
|
Ainakin jokaisessa meidän käyttämässämme yliopiston rakennuksessa oli
jonkinlainen atk-luokka; joko pieni avonainen tila mallia Fabianinkatu tai aivan oikea
atk-luokka tauluineen, opettajan koneineen ja auditoriomallisine ratkaisuineen. Me
vietimme suurimman osan ajastamme Arnagaršurissa, talossa, joka on rakennettu
ensisijaisesti säilyttämään ja suojaamaan Tanskasta takaisin saatuja islantilaisia
käsikirjoituksia, mm. saagojen vanhimpia tunnettuja versioita. Näinpä talon
kansoittivat humanistit ja tietokoneluokka olikin sitten pieni sermeillä aulasta
eristetty koppi, jossa oli kymmenen konetta - mutta enimmäkseen vain yhdeksän toimivaa
näyttöä - ja HP:n keskikokoinen laserkirjoitin. Pieni konemäärä aiheutti
välillä "välitunnin" alussa melkoisia ryntäyksiä, kun vain ensimmäiset
yhdeksän tai kymmenen onnellista saivat mahdollisuuden lukea poikaystävältä/parhaalta
kaverilta/isältä/tyttäreltä/muulta tärkeältä ihmiseltä tulleen postinsa juuri sen
tauon aikana. Pahimmillaan talossa oli yhtä aikaa kaksi kurssia eli yli 40 ulkomailta
tullutta opiskelijaa, joten jonot olivat melkein kuin Fabianinkadulla. Onneksi sitten
löysimme naapuritalon atk-luokan ja sen vierestä vielä ison atk-auditorion, joka ei
kesäaikaan tietenkään ollut kovin paljon opetuskäytössä. Paikallisten opiskelijoiden
kanssa emme juuri koneista kilpailleet, sillä lukukausi oli loppunut jo aikaa sitten ja
ilmeisesti useimmat opiskelijat viettivät päivänsä joko kesätyöpaikoillaan tai
kotiseuduillaan muualla Islannissa. |
Sehän on NT! |
Saatuamme kolmantena kurssipäivänä kouraamme käyttölupapaperin, josta
ilmeni käyttäjätunnus ja salasana (mutta ei vahingossakaan sähköpostiosoitetta, sen
saimme keksiä itse), ryntäsimme joukolla koneiden kimppuun. Tosin siihen se kiire sitten
loppuikin, sillä ohjeistus oli näytöllä vain islanniksi… Jonkin aikaa tavailtuani
löysin tekstin joukosta maagisen kirjainyhdistelmän Ctrl-Alt-Del ja tajusin, että
kyseessä taisikin olla ihan tavallinen Windows NT - minkä onnistuin todistamaan varsin
pikaisesti pääsemällä sisälle Windowsiin. Sekä itse Windows että kaikki ohjelmat
olivat niitä samoja englanninkielisiä, joita meilläkin käytetään, sillä islanniksi
ei ole lokalisoitu (käännetty paikallisiin oloihin muuntaen) oikeastaan yhtään
mitään. Itse NT ei ollut minun lisäkseni kovinkaan monelle tuttu, mutta muistuttaa riittävästi Windows 95:ttä, jotta meille kurssilaisille relevanttien ohjelmien löytäminen Programs-valikosta ei vienyt kovin kauan ja pian sähköpostivieroitusoireista kärsivät takoivatkin jo iloisesti kirjeitä Eudora Lightilla ja surffaajat räpläsivät Netscapea minkä ehtivät. Ohjelmien määrä näytti muuten vaihtelevan luokasta luokkaan sen mukaan, ketkä
luokkaa eniten käyttävät: meillä Arnagaršurissa tarjolla oli lähinnä verkkoon
liittyviä ohjelmia, kuten edellä mainitut sekä ftp ja Netscape Composer, ja Microsoftin
uusin Office. Jälkimmäinen toimi muuten loistavasti, mutta ei antanut muuttaa asetuksia,
joten tuli kiristeltyä hampaita Wordin AutoCorrectin kanssa jokunen kerta - ruotsin
kirjoittaminen oli vähän hankalaa, kun jokaisesta i -prepositiosta tuli
"I"…
Barnafoss-putous sijaitsee sisämaassa jonkin verran Reykjavķkista koilliseen.
Nimensä ("lapsikoski") putous on saanut siitä, että tarinan mukaan sinne on
joskus hukkunut lapsi. |
Tahtoo telnetin! |
Meille muutamille, jotka halusimme päästä käsiksi posteihimme
kotiyliopistojemme unix-koneissa, NT aiheutti melkoisesti päänvaivaa, sillä se ei
sallinut minkäänlaista telnet-yhteyttä oman yliopiston ulkopuolelle. Windowsissa ei
myöskään ollut SSH:ta, jolla olisi voinut yrittää turvallisen yhteyden luomista,
mikä olisi ehkä onnistunutkin.. Lopulta keksin kokeilla, josko tunnuksemme kävisi myös
paikallisiin unix-koneisiin ja, toisin kuin täällä Helsingissä, yksi tunnus kävi
totta tosiaan joka koneeseen tyypistä riippumatta. Krafla ja Katla (aivan,
reykjavķkilaiset nimeävät keskuskoneensa tulivuorten mukaan) eivät olleet mitenkään
rajoittuneita, vaan tarjosivat kiltisti SSH:n käyttööni ja pääsin parin päivän
ihmettelyn jälkeen raivaamaan helsinkiläisen postilaatikkoni; myöhemmät kokeilut
osoittivat, että myös telnet toimi aivan normaalisti mainituista unixeista käsin, mutta
sitä ei sitten tarvittukaan. |
NT ja unix kimpassa |
Minua suhteellisen kokeneena unix-käyttäjänä häiritsi jonkin verran
se, että Kraflassa ja Katlassa ei oikeasti voinut tehdä yhtään mitään, ei edes
lyhyempää aliasta pitkänpuoleisille komennoille eikä kotihakemistossakaan ollut
oikeasti yhtään mitään, kun sitä yritti ls-komennolla tiirailla. Vähän myöhemmin
tein tutkimusretken verkkolevylläni NT:ssä (F:/ niin kuin verkkolevy, tässä
tapauksessa) ja löysin sieltä mm. .elm-tiedostoni, joka ei näkynyt unixien kautta
ollenkaan. Ilmeisesti Reykjavķkin unixit ja NT:t (mikroverkko) ovat eri tavalla
kytköksissä toisiinsa kuin meillä, mikä selittää myös sen, miksi sama tunnus pätee
joka paikassa ja miksi salasanan voi vaihtaa vain Kraflassa, mutta kotihakemistoaan
käyttää kunnolla vain NT:n kautta. Keskivertokäyttäjälle systeemistä ei liene
mitään haittaa, mutta minua unixien rajoittuneisuus todellakin häiritsi jonkin verran,
kun olen täällä Helsingissä tottunut laajempiin mahdollisuuksiin. Voi olla, että
ongelmat olisi voinut kiertää jotenkin, mutta en jaksanut kaivaa aiheesta tietoa sen
enempää - tai sitten meidän käyttäjätunnuksillamme ei olisi ollut mitään
tehtävissä kuitenkaan. |
Mainoksia |
Pikantti yksityiskohta paikallisessa atk-verkossa oli, että
ruudunsäästäjänä ennen sisäänloggaamista ei suinkaan käytetty NT:n
vakiosäästäjää, sitä jossa on käsi ja lukee Ctrl-Alt-Del tai jotain sellaista, vaan
erilaisia mainoksia. Mainoksen sai nenänsä eteen myös sisäänloggaamisen
puolivaiheilla, ennen laskentakeskuksen omaa "käyttäytykää nyt kunnolla"
-tiedotetta, ja jos ei vähään aikaan tehnyt koneella mitään, niin taas ruudulle
lävähti joku mainos. Satunnaisesti arvottujen mainosten joukossa oli niin paikallisen
Unicafén salaattimainos kuin automainos kuin kehotus ostaa henkivakuutus kuin
kännykkämainoskin, ja jokaista niistä sai kyllä tuijotella tarpeekseen sen kuukauden
aikana. En koskaan saanut selville, kerääkö Reykjavķkin yliopisto - joka muuten saa
melkoisen osan rahoituksestaan arpoja myymällä - tai sen atk-osasto rahaa näiden
mainosten avulla, mutta niin olettaisin. |
Apua!? |
Vieraassa atk-ympäristössä törmää alkuvaiheessa väistämättä
kaikenlaisiin pieniin ongelmiin ja koska opettajamme eivät tienneet käyttölu- vistamme
senkään vertaa kuin me, saimme selvitä keskenämme. Reiknistofnun Hįskólans eli
yliopiston laskentakeskus piti WWW-sivunsa (http://www.rhi.hi.is/)
sentään hyvin ajan tasalla ja oikeastaan jo FAQ-sivu eli yleisimmät kysymykset ja
vastaukset sisälsivät kaiken tarpeellisen informaation - mutta vain islanniksi. Kielitaitoni ei onneksi ollut aivan nollassa muinoin käydyn Isländska I -kurssin ja muun kokemuksen ansiosta, mutta islantilainen atk-sanasto oli minulle aivan uutta ja vierasta. Islantilaisilla on - kuten suomalaisillakin - ulkomaalaisten kannalta ärsyttävä tapa keksiä kaikelle omat sanat (tietokone on "tölva", WWW on "vefurinn" ja sitä rataa), joten kotisivuja sai tavailla hetken jos toisenkin ennen kuin esimerkiksi salasanan vaihdon salat selvisivät. Laiskempi olisi tietenkin kirjoittanut paikalliselle mikrotuelle (päivystäjiä ei ole, ainakaan pienemmissä luokissa) osoitteeseen help@hi.is, mutta eihän niitä nyt voi koko aikaa häiritä... Ja paremminhan oppi, kun oli joutunut käyttämään omia aivojaan. Joskus apu oli kyllä lähempänä kuin luulikaan, koska vanha kunnon akronyymi RTFM
(Read The Fine Manual) toimi täälläkin. Se päti erityisesti jokaisen atk-tilan
nurkassa nököttävään HP:n tulostimeen, joilla oli kaikenlaisia pikkuvaivoja pitkin
matkaa, mutta aina myöskin käsikirja pöydällä vieressään. Tulostimeen juuttuneen
paperin poistaminen kävi varsin kätevästi, kun saattoi luntata suoraan manuaalista,
mistä päästä mikäkin malli avataan. Joskus käsikirjasta tunnuttiin myös
etsittävän virtanapin paikkaa, mutta minun sormeni etsiytyivät aivan automaattisesti
oikeaan paikkaan; HP:n printteri on aina HP, oli se sitten Helsingissä tai
Reykjavķkissa. |
Oma koneen-
|
Itse käytin kurssin aikana tietokoneita lähinnä kolmeen tarkoitukseen:
erilaisten pienten käännösten ja muiden puhtaaksikirjoittamiseen, yhteyden pitämiseen
kotimaassa sijaitseviin perheenjäseniin ja tuttuihin sekä erilaisten retkien
varaamiseen. Suunnilleen jokaisella islantilaisella matkanjärjestäjällä on ainakin oma sähköpostiosoite ja lähes jokaisella on myös kotisivu, jolla kerrotaan tarjolla olevista vaihtoehdoista (hyvä alkupiste tällaiselle surffaamiselle on esimerkiksi http://www.icetourist.is/ tai suomeksi http://www.islanti.fi/). Koska puhelinenglantini ei ole aivan huipputasoista, suullisesta islannistani
puhumattakaan (ja kun ruotsi ei oikein tahtonut toimia), valitsin matkanjärjestäjikseni
vain sellaisia yrityksiä, jotka suostuivat antamaan lisätietoja ja tekemään varauksen
sähköpostitse. Ja sehän järjestyi - sähköpostin avulla pääsin niin
ratsastusretkelle islanninhevosella kuin jäätikölle arktisia olosuhteita varten
rakennetulla jeepillä, eikä kriteeri juuri rajoittanut matkustamistani, toisin kuin
islantilainen hintataso muuten… |
"Testi-
|
Oli hyvin jännittävää päästä tutustumaan atk-ympäristöön, joka
toisaalta oli kuin meidän ja toisaalta kuitenkin erilainen. Kieliasiassa molemmat maat
ovat samalla tavalla pieniä vähemmistöjä, mutta huolimatta suhteellisen suuresta
ulkomaalaisten opiskelijoiden määrästä yliopiston kotisivuilla oli vähemmän
englanninkielisiä ohjeita kuin meillä, kun taas matkanjärjestäjien kotisivut oli
kirjoitettu ensisijaisesti englanniksi ja vasta toissijaisesti islanniksi ja/tai muilla
kielillä (skandinaaviset kielet ja saksa). Reykjavķkin yliopiston mikroverkko on
tietenkin paljon pienempi kuin meillä, mutta tavallisen PC-käyttäjän kannalta
lopputulos oli lähes identtinen omiin NT-koneisiimme ja niiden toimintaan verrattuna. Koska atk-tilat on Reykjavķkissa siroteltu pitkin kampusta, ei varsinaista päivystyssysteemiä oikeastaan ole vaan itsepalvelu ja sisälukutaito ovat vielä enemmän kunniassaan kuin Helsingissä. Kesäksi tulostimien viereen oli tuotu laatikkokaupalla paperia ja käsikirjatkin olivat hyvin siististi paikallaan, joten ilmeisesti Reykjavķkissa ei käyttäjien mukaan lähde kovin paljon mitään tavaraa - tässäkin suhteessa pienessä yksikössä on puolensa. Islannissa lähes kaikki asiat hoituvat sähköpostitse tai surffaamalla, jos niin
haluaa. Niin aamun lehden (Morgunblašiš, http://www.mbl.is/)
kuin kotimaan lentolippujenkin hinnat (http://www.islandsflug.com/)
löytää verkosta ja sähköposti kulkee rutiinilla suuntaan ja toiseen.
Palveluntarjoajiakin on vino pino, joten Islantiin pidemmäksi aikaa lähtevän ei
tarvitse pelätä jäävänsä paitsi Internetin palveluista - en jäänyt minäkään!
Teksti ja kuvat: Mari Voipio |
   |
     |
