Lehdistön avaruusbaari, rotat ja COBOL…

Kertomus siitä kuinka uusi uljas atk istutettiin yliopiston hallintoon

Opiskeli-
joiden rekiste-
röinnistä se alkoi

Automaattisen tietojenkäsittelyn historia Helsingin yliopiston hallinnossa alkaa 60-luvulta, tarkoitamme siis tietysti 1960-lukua. Helsingin yliopiston ensimmäinen tietokone oli juuri otettu matemaattisten sovellusten käyttöön ja syntyi ajatus viedä yliopiston opiskelijarekisterikin tietokoneelle. Ajatus oli niin uusi ja mullistava, että asiasta päätettiin pyytää ensin konsistorin lausunto. Konsistori aikansa asiaa harkittuaan päätyi suuressa viisaudessaan seuraavaan lausuntoon: ”Konsistorilla ei ole mitään sitä vastaan, että Helsingin yliopiston opiskelijaluettelo laaditaan automaattista tietojenkäsittelyä hyväksikäyttäen”. Niinpä syntyi ensimmäinen tietokonepohjainen opiskelijarekisterisovellus, joka toki oli aavistuksen verran juuri käyttöön otettua OODI-järjestelmää vaatimattomampi.

1970-luku ja reikäkortit

1970-luvulla hallinnon tärkein atk-sovellus oli edelleen opiskelijarekisteri. Se pyöri Laskentakeskuksen Burroughs-tietokoneella reikäkorttien ja magneettinauhojen maailmassa. Laskentakeskuksen työtilat olivat Tietojenkäsittelyopin laitoksen yhteydessä, ja niinpä henkilökuntaan kuuluvan helpoin tapa osoittaa opiskelijoille paikkansa oli kulkea iso magneettinauhakela kainalossa. Tuolloin vielä varsin pieni rehtorinvirasto, josta sitten on kehittynyt suuri ja mahtava hallintovirasto, sai oman kauniin ja tyylikkään talonsa, hallintorakennuksen, 1970-luvun lopussa. Sinnekin löysi atk heti tiensä, nimittäin Kvestuuri hankki käyttöönsä PDP-11-tyyppisen tietokoneen, jolla hoidettiin maksuliikenteen tallennus. Kyseessä oli varsinainen suurtietokone, sillä se täytti hallintorakennuksen kolmannen kerroksen konehuoneen melkein kokonaan.

Atk-byrok-
ratia alkaa - hallinnon
atk syntyy

1980-luvun alussa palkattiin hallintoon ensimmäiset atk-suunnitteluhenkilöt. Opiskelijarekisteriä sekä henkilö- ja virkarekisteriä hoitanut aktuaarintoimisto oli aluksi heidän kotinsa, kunnes vuonna 1984 rehtori Olli Lehdon johdolla perustettiin yksikkö nimeltä ”hallinnon atk-suunnitteluryhmä”, joka useiden organisaatiouudistusten ja niistä seuranneiden parannusten eli nimenvaihdosten jälkeen (mm. eräässä vaiheessa yksikön virallinen nimi oli ”automaattinen tietojenkäsittely”) on nyt atk-osastoon kuuluva yksikkö ”hallinnon sovelluspalvelut”. Hallinnon atk majaili pitkään Vuorikatu 6:ssa entisessä kuolinpesähuoneistossa. Vasta 1990-luvun alussa yksikkö joutui jättämään Vuorikadun rauhan ja siirtymään hallintorakennuksen melskeisiin. Ensimmäisen oman keskuskoneen hallinnon atk hankki vuonna 1986. Kone oli Digitalin klassikko VAX780 VMS-käyttöjärjestelmällä ja ensimmäisenä sovelluksena ryhdyttiin rakentamaan uutta opiskelijatietojärjestelmää. Tosin melkein ensimmäiseksi, kun kone oli saatu käyttökuntoon, tuli tehtäväksi kääntää siitä virta pois, sillä alkoi kuuden viikon mittainen virkamieslakko. Lakon päätyttyä kone käynnistyi hienosti ja uusi järjestelmäkin saatiin valmiiksi lähes ajallaan.

Ennen ei esittelyjä kaivattu

Hallinnon päätöksenteko tapahtuu nykyisin ns. esittelyjärjestelmää käyttäen. Esittelevä virkamies esittelee asian päättävälle virkamiehelle. Aikaisemminkin toki toimittiin samaan tapaan, mutta ns. virallinen esittely puuttui. Ja joskus päätöksenteko saattoi saada erikoisia piirteitä. Hallinnossa toimi atk-asioista keskusteleva ja päättävä foorumi, hallinnon atk-johtoryhmä. Runsaat 15 vuotta sitten se sai kokoukseensa käsiteltäväkseen ehdotuksen uudesta henkilö- ja vakanssitietojärjestelmästä. Hallinnon atk oli laatinut paksun muistion asiasta. Vaikutti siltä, että kokousedustajista valtaosa ei ollut muistioon tutustunut eikä keskustelu oikein lähtenyt liikkeelle. Lopulta hallinnon atk-päällikkö tuskastuneena tiedusteli, mitä asialle tehtäisiin. Vanhemman polven osastopäällikkö loihe tällöin lausumaan: ”Meidän tulee virkamme puolesta suhtautua kunnioittavasti tuohon muistioon”. Asiasta ei enempää keskusteltu, vaan hallinnon atk ryhtyi järjestelmän toteutustyöhön. Ko. järjestelmä on vielä tänäkin päivänä toiminnassa, tosin enää selailukäytössä.

Henkilö-
kohtaiset ongelmat?

1980-luvulla ilmestyivät PC:t eli henkilökohtaiset tietokoneet muutamien onnellisten virkamiesten pöydille. Pieniä ongelmia esiintyi silloin tällöin ja niinpä hallinnon atk:n joukkoja täydennettiin mikrotukimiehillä. Muutamat onnelliset saivat keskuskoneyhteydet ja sitä kautta sähköpostin käyttöönsä. Pian tulivat myös mikroverkot. Niiden seurauksena ongelmien määrä kasvoi niin suureksi, että mikrotukea oli pakko laajentaa, järjestää päivystykset ja hoitaa neuvontaa niin sähköpostitse, puhelimitse kuin etenkin tehokkainta ns. Adidas-menetelmää käyttäen. Tehokas mikrotukihenkilö kuluttaakin lenkkarit puhki parissa kuukaudessa. Henkilökohtaisten työasemien tulo herätti sekin tietysti aikanaan monenlaisia reaktioita. Positiiviseksi tietysti koettiin arvelut, joiden mukaan laitteet helpottavat ja vähentävät työtä (kuinkas sitten kävikään?), mutta monenlaisia pelkoja toki esiintyi. Myös johtotasolla oli erilaisia tyylejä hoitaa asioita. Toiset päälliköt näyttivät itse mallia ottamalla itselleen työaseman ja parhaassa tapauksessa opettelemalla myös sen käytön. Toiset taas katsoivat, että tuolloin vielä varsin kalliit laitteet on parasta antaa tehokkaimmalle, suorittavalle tasolle käyttöön ja itse keskittyä johtamiseen. Ei ole tietysti vaikea arvata, että jälkimmäiset kuuluivat pääsääntöisesti vanhempaan polveen. Kun noin kymmenen vuotta sitten saimme uuden innokkaan hallintojohtajan, määräsi hän ensi töikseen, että kaikille päälliköille on myös toimitettava työasema. Hallinnon atk:n mikrotuki ryhtyi toimeenpanemaan päätöstä. Erään vanhemman korkean virkamiehen huoneeseen kannettiin myös kone ja tiedusteltiin sopivaa paikkaa laitteelle. Virkamies osoitti välittömästi vastapäiselle seinustalle ja totesi: ”Tuossa kaapissa on hyvää tilaa.”

Lehdistön vapaus

Hallinnon atk:n niukahkojen resurssien johdosta on pyritty rajoittumaan vain muutamiin varsin standardinomaisiin laitteisto- ja käyttöjärjestelmävaihtoehtoihin. Keskuskonepuolella on hallinnossa näihin päiviin asti vallinnut Open-VMS-kulttuuri sekä VAX- ja Alpha-koneet ja työasemissa ovat Microsoft-tuotteet olleet vallalla. Mikroverkkona on Novell, kuten muuallakin yliopistossa. Sivunvalmistuspuolella oli Macintosh aikoinaan selvästi DOS- ja Windows-kulttuureja edellä, ja niinpä hallinnon atk:n mikrotukialueeseen kuuluvat yliopiston lehtien toimitukset ovat olleet ajoittain hankalia tuettavia. Pahimmillaan on asiakkaan kielenkäyttökin mennyt hyvän maun ulkopuolelle, vaikka lehdistö yleensä osaakin purkaa ärtymyksensä taidokkaammin. On kuitenkin todettava, että termillä ”lehdistön avaruusbaari” ei ole tässä yhteydessä mitään tekemistä. Se on aivan toisaalla tukitehtävissä kuultu käyttäjän ilmoitus, kun ruudulla luki ”Press Space Bar”!

Ei palkkaus ole tärkeä vaan nimike?

Yliopiston atk-työntekijät ovat useimmat työsopimussuhteisia ja kuuluvat atk-työehtosopimuksen piiriin. Siinä noudatetaan ns. joustavapalkkajärjestelmää. Usein kyllä tuntuu, että työntekijä joustaa enemmän kuin palkka. Atk-virkanimikkeistö on ollut olemassa jo pitkään ja kokenut myös monia muodonmuutoksia. On tietysti selvää, että esim. lävistäjä ja operaattori ovat nykyisin vanhentuneita nimikkeitä. Pääsuunnittelijana on ainakin hallinnossa ollut hauska työskennellä; varsin monet asiakkaat ovat tulleet pyytämään, että ”suunnittelepas minulle uusi pää, tämä vanha ei enää jaksa”. Periaate on siis vähän sama kuin päätoimittajalla, jonka tehtävänä on toimittaa päitä pääarkistoon.

Hallinnon
atk on
sitkeä-
henkistä

Tavallisesti luotettavan ja asioista perillä olevan tutkimuslaitoksen suorittamien tutkimusten mukaan täydellisen ydintuhon jälkeen jää jäljelle vain kaksi asiaa: rotat ja COBOL.

Risto Vähäkainu