Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa - Observatorio 150 vuotta

ETUSIVU
SISÄLLYS
VIITTEET
LÄHTEET
SANASTO

Almanakka

Tähtitiede on luontoa tutkiva perustiede. Sen lisäksi sillä on aina ollut käytännönkin kannalta tärkeä merkitys. Tähtitieteellisiin taitoihin perustuu ajanlasku ja almanakka.

Kristityssä Euroopassa oli noudatettu roomalaisilta perittyä, vuonna 46 eKr. käyttöön otettua juliaanista kalenteria. Vuonna 1582 katoliset maat siirtyivät uuteen, gregoriaaniseen ajanlaskuun, mutta protestantit vastustivat uudistusta pitkään.

Ruotsissa ryhdyttiin elämään gregoriaanisen kalenterin mukaan vuonna 1753, vaikka pääsiäisen ja sen mukana liikkuvien kirkkopyhien päivämäärät senkin jälkeen määrättiin eri tavalla kuin gregoriaanisessa ajanlaskussa. Vasta 1867 Suomi siirtyi täysin gregoriaaniseen järjestelmään. Venäjällä käytettiin juliaanista kalenteria vuoteen 1918.

Vuotuinen ajantieto, almanakka on meilläkin jo vuosisatojen ajan palvellut käytännön elämää. Sen valmistaminen vaatii taitoa, joka Yliopistossa on ollut saatavilla. Almanakan julkaisemisen tuottama tulo on myös osaltaan edistänyt Yliopiston toimintaa.

Ruotsin vanhin, Forsiuksen toimittama almanakka on vuodelta 1608. Forsius toimitti almanakkoja vuoteen 1623 asti. Hänen almanakkansa olivat ruotsinkielisiä.

Turun akatemian perustamisen jälkeen heräsi uudelleen kysymys Suomen oloihin sopivasta almanakasta. Ensimmäinen säilynyt kappale uuden sarjan almanakkaa on vuodelta 1660. Tämän jälkeen onkin seurannut lähes katkeamaton jono suomalaisia almanakkoja aina nykypäivään asti.

Ensimmäinen suomenkielinen almanakka on vuodelta 1705. Sen toimittaja oli Akatemian matematiikan professori Laurentius Tammelin. Alusta alkaen almanakan laskemisen katsottiin vaativan oppineisuutta, ja usein virheellisiä olivatkin ne almanakat, joita muut henkilöt yksityisesti julkaisivat.

Suomen almanakat laskettiin Turun horisontin mukaan ja painettiin Turussa. Painopaikka kuitenkin vaihtui 1750, kun Ruotsin Tiedeakatemia oli kuninkaalta saanut erioikeuden almanakan julkaisemiseen koko Ruotsin valtakunnassa. Suomenkin almanakat painettiin Tukholmassa vuoteen 1809 asti.

[kuva s. 167]

Ensimmäisen Helsingforsin (!) horisontin mukaan tehdyn almanakan kansilehti. (Observatorio)

Kun Suomi oli liitetty Venäjään, myönsi Keisari Aleksanteri I vuonna 1811 erioikeuden almanakkojen painamiseen Turun akatemialle, aluksi vuodeksi kerra11aan, sitten pysyvästi.

Almanakan toimittaminen määrättiin 1817 perustetun observaattorinviran haltijan tehtäväksi. Kun observaattorin toimi 1828 muutettiin tähtitieteen professuuriksi, tuli myös almanakan toimittaminen hänen velvollisuudekseen.

Almanakan laatimisvelvollisuuksien takia observaattorin ja professorin palkkaukseen sisältyi ylimääräisiä etuja, kuten vapaa asunto ja lämmitys. Tähtitieteen professorilla oli myös pienempi luennoimisvelvollisuus kuin muilla professoreilla.

[kuva s. 168]

Vuoden 1833 almanakan aukeama. Siinä on monia mielenkiintoisia asioita, mm. sääennustukset, löytyypä siitä paha painovirhekin. (Observatorio)

[kuva s. 169]

Viimeisessä Turun almanakassa vuodelta 1832 on sellainen erikoisuus, että Argelander selostaa siinä tarkasti Merkuriuksen kulkua Auringon editse Suomessa näkyvien auringon- ja kuunpimennysten puuttuessa. Almanakassa olevasta lauseesta "Asiasa näkyy se Aurinkoon sisälle mennesä ja Amerikasa ulostullesa" aiheutui kansan keskuudessa sellainen väärinkäsitys, että Aasiassa Merkurius törmää Aurinkoon. Lönnrot kertoo kolmannesta matkastaan vuonna 1832: "Rahvas pelkäsi näinä aikoina kaikkialla, että Merkurius-tähden yhteentörmäys auringon kanssa, jonka piti tapahtua Aasiassa ja almanakan mukaan sattua toukokuun 5. päiväksi, jonkun tärkeän esiytyneen esteen johdosta oli lykkäytynyt toistaiseksi, ja että kun se kerta oli toteutuva, oli pelättävä, jos ei juuri auringon täydellistä häviötä, niin ainakin muita suuria muutoksia. Moni luuli todella, että Merkurius saattoi räjähyttää rikki auringon, joka sitten voi sadella alas pieninä sirpaleina ja polttaa poroksi koko maapallon. Kysyin mitä Viiliäinen tästä asiasta arveli, ja hänellä oli heti selvillä, että koska aurinko ei ollut suvainnut näyttäytyä sinä päivänä, Merkurius ei ollut kaiketi niin pian sitä voinut löytää, vaan mennyt tiehensä, sillä kun ei ollut paljoa aikaa hukata. Hän piti siis kaikkea pelkoa tämän asian suhteen nyt enää vallan aiheettomana. " (E. Lönnrot, Matkat, Helsinki 1902, s. 145) Merkkien selityksistä kannattaa huomata se, että mukana ovat myös pikkuplaneetta Ceres ja Uranus. (Observatorio)

Sääennustukset poistettiin almanakasta 1800-luvun lopulla. Ennustuksia lukuunottamatta almanakka oli muuten hyvin samankaltainen kuin syntynsä aikoihin: neliönmuotoinen kellertäväkantinen kirja, josta katsottiin pyhät, juhla- ja nimipäivät, Auringon ja Kuun nousut ja laskut, planeettojen näkyminen, pimennykset, tori- ja markkinapäivät ja luettiin yleissivistävät artikkelit.

Vuodesta 1833 almanakka laskettiin Helsingin horisontin mukaan, ja samana vuonna alettiin julkaista omaa almanakkaa Oulua varten. Suuri osa almanakan laskutöistä jouduttiin tekemään kahteen kertaan, mutta tähtitieteen professorit tuntuivat sopeutuvan tähän valittamatta.

Tällä vuosisadalla almanakan nimistöä on muuteltu, mutta muutoin kansanalmanakka säilyi lähes täysin ennallaan 1970-luvulle asti. Almanakan toimittamisen hoiti 1950- ja 1960-luvulla sivutyönään professori Ölander Geodeettiselta laitokselta. Hän teki laskut vielä käsin.

Professori Jaakko Tuomisen johdolla Observatoriossa laadittiin almanakan laskemiseksi tietokoneohjelmat, joiden avulla almanakan tähtitieteellisen osan sisältöä voitiin huomattavasti nykyaikaistaa. Muutos tapahtui vuoden 1976 almanakassa, jossa myös yhdistettiin erilliset Helsingin ja Oulun almanakat. Pieniä muutoksia tehtiin vielä 1978, ennen kuin almanakka sai nykyisen sisältönsä.

Almanakan tähtitieteellisten tietojen huomattava monipuolistuminen lisäsi sen toimittamisen vaatimaa työmäärää, ja siksi toimitustyötä ei voinut enää pitää tähtitieteen professorin velvollisuutena. Yliopisto perusti 1976 Observatorioon ylimääräisen assistentintoimen almanakan laskemisen ja toimittamisen turvaamiseksi.

Nykyään perinteisen almanakan rinnalle on noussut useita muita kalentereita ja päivyreitä, mutta kansanalmanakan suosio on edelleen ylivoimaisesti muita suurempi. Sen painos vuosittain kahdella kielellä ja kahdessa koossa on yhteensä 800 000.

Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa - Observatorio 150 vuotta
Helsingin yliopisto, Observatorio 1984 - Elektroninen versio 2001