Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa - Observatorio 150 vuotta

ETUSIVU
SISÄLLYS
VIITTEET
LÄHTEET
SANASTO

Esipuhe

Tässä maamme tähtitieteen historian tarkastelussa on huomiota kohdistettu erityisesti niihin vaiheisiin, jotka liittyvät Yliopistomme observatorioiden rakentamiseen ja suurten instrumenttien hankkimiseen. Näin on tehty kahdesta syystä. Helsingin yliopiston observatorio Helsingin Tähtitorninmäellä täyttää 150 vuotta 1984. Merkkivuosi on antanut aiheen tämän katsauksen kirjoittamiseen, ja siksi siinä observatorion perustaminen ja vaikutukset ovat keskeisinä tarkastelunaiheina. Toiseksi observatoriot ovat vuosisatojen ajan olleet tieteen piirissä suurisuuntaisia hankkeita. Niiden rakentamiseen ja varustamiseen monesti suurillakin instrumenteilla on saatettu kerralla käyttää paljon varoja. Observatoriot ovat edelleenkin kalliita, mutta vasta meidän aikanamme muillakin yksittäisillä tieteenaloilla on ryhdytty yhtä paljon ja enemmänkin maksaviin yrityksiin.

Helsingin yliopistossa tähtitiedettä on harrastettu perustamisesta, vuodesta 1640 lähtien. Tieteellinen havaintotoiminta käynnistyi kuitenkin vasta 1700-luvun puolivälissä, ja kohta sen jälkeen alkoivat pyrkimykset kiinteän observatorion aikaansaamiseksi.

Yliopistossa on rakennettu observatorioita ja hankittu suuria kaukoputkia useaan otteeseen. Ensimmäinen observatorio valmistui Turussa 1819, toinen Helsingissä 1834. Vuonna 1890 otettiin käyttöön kaksoisrefraktori Tähtitorninmäellä. Niiden vaikutteiden, tavoitteiden, perustelujen, suunnitelmien, toteutusten ja tulosten tarkasteleminen, jotka näihin hankkeisiin ovat liittyneet, tarjoavat yli sadan vuoden ajalta ainesta ainakin meidän oloissamme suurten tieteellisten hankkeiden kehityksestä.

Esityksessä on luonnollisesti käsitelty myös muita Yliopiston tähtitieteen harjoituksen piirteitä ja tutkimuksen kehitystä, sillä niin observatoriot kuin teleskoopitkin ovat toki vain välineitä. Vaikka Yliopiston observatoriot rakennettiin vasta 1800-luvun alussa, on alan kehitystä tietysti selostettu 1600-luvulta saakka. Tarkastelu päättyy professori K.F. Sundmanin eroon, vuoteen 1941.

Varsinaisen, Yliopiston tähtitieteen historiaa käsittelevän osan jälkeen kuvaillaan lyhyesti Suomen tähtitieteen myöhempiä vaiheita ja alan tämän päivän tutkimusta Helsingin yliopistossa. Nämä osat eivät luonnollisesti mitenkään pyri arvioimaan selostuksensa kohdetta, koska siihen ajallisen etäisyyden puuttuessa ei ole edellytyksiä.

Yliopistossa valmistetut almanakat ovat vuosisatojen ajan palvelleet käytännön elämää maassamme. Siksi suomalaiselle almanakalle ja sen kehitykselle on omistettu oma, joskin lyhyt lukunsa.

Lopussa annetaan jokaisen luvun viittaukset, lähde- ja kirjallisuusluettelo sekä henkilöhakemisto. Kun toisaalta tähtitiede, toisaalta Yliopisto eivät ehkä ole kaikille lukijoille lähemmin tuttuja, on loppuun koottu sanojen selityksiä.

Varsinaisesta historiaosasta Markku Poutanen on kirjoittanut Gyldénistä ja Sundmanista, Seppo Linnaluoto Argelanderin ja Donnerin välisestä ajasta ja Tapio Markkanen muun osan. Kukin on laatinut osuutensa ensimmäiset versiot, jotka yhteistyöllä on sitten muokattu lopulliseen muotoon.

Luvun 'Suomen tähtitieteen myöhempiä vaiheita' ovat kirjoittaneet Seppo Linnaluoto ja Tapio Markkanen. Kalevi Mattila on koonnut luvun 'Tähtitieteen tutkimus Helsingin yliopistossa tänään' Karl Johan Donnerin, Toivo Jaakkolan, Kari Lummen, Markkasen, Mattilan, Vilppu Piirolan, Ilkka Tuomisen ja Osmi Vilhun artikkeleista. Almanakan esittelyn on kirjoittanut Heikki Oja. Ruotsinkielisen tiivistelmän on laatinut Tapio Markkanen ja kääntänyt Karl Johan Donner. Seppo Linnaluoto on vastannut kirjan käytännön toimitustyöstä.

Kirjan valmistelussa ovat monet olleet suureksi avuksi. Käsikirjoituksen osia ovat kirjoittaneet puhtaaksi kanslisti Merja Karsma ja FK Jukka Piironen. FK Eija Laurikainen on hakenut lähteitä arkistoista ja avustanut monessa muussakin tehtävässä. Taiton ja kannen on suunnitellut Timo Peedu. Professori Nils Erik Wickberg on ystävällisesti lainannut eräitä Engelin kirjekopioita. Monet asiantuntevat oppineet ovat vuosien varrella kertoneet tapahtumista ja osoittaneet lähteitä. Kaikille edellä mainituille ja mainitsematta jääneille lausumme lämpimät kiitoksemme.

Kirjoittajat ovat saaneet työtä varten Suomen kulttuurirahaston apurahan. Helsingin yliopisto on tukenut hanketta painattamalla kirjan ja myöntämällä varat väliaikaisen amanuenssin palkkaukseen. Amanuenssin tehtävänä on ollut Observatorion historian näyttelyn järjestäminen ja aineiston kokoaminen myös tätä esitystä varten. Kiitämme parhaiten hankkeelle osoitetusta tuesta.Helsingin yliopiston observatorion täyttäessä 150 vuotta kiitämme kunnioittavasti menneiden sukupolvien tiedemiehiä ja aktiivityöstä vetäytyneitä tutkijoita sekä toivotamme Observatoriolle ja sen piirissä nyt ja tulevaisuudessa työskenteleville parhainta menestysta. tähtitieteen tutkimuksen ja opetuksen tärkeissä tehtävissä.

Helsingissä 2. heinäkuuta 1984
Tapio Markkanen
Seppo Linnaluoto
Markku Poutanen

[kuva s. 2]

Mäen, jolla Observatorio sijaitsee, nimitys oli alunperin Kasaberget eli Roihuvuori. Nimitys johtui siitä, että mäellä poltettiin, vihollisesta varoittavia merkkitulia. Niitä käytettiin viimeistä kertaa Isonvihan aikana. Ehrensvärdin 1747 laatiman linnoitussuunnitelman mukaan rakennettiin myös tähän pieni linnoitus. Se sai nimekseen Ulricasborg kuningatar Ulrika Eleonoran (1688-1741) mukaan. Seutu sai sitten nimen Ulricasborgs Trackten. Observatorion valmistuttua 1834 alettiin jo seuraavalla vuosikymmenellä mäestä käyttää nimitystä Observatorieberget, rinnakkaismuoto Observatoriiberget. Kaupungin kartassa vuodelta 1866 seudun nimenä oli Ulrikasbogsbergen - Ullaporinvuoret ja Observatorio suomeksi Tähtitutkimo. 1880-luvulla suomenkielisenä nimityksenä oli Ulrikaporinvuoret. 1909 mäki sai viralliseksi nimekseen Ulriikaporinvuori - Ulrikasborgsbärget ja sitten 1928 nimen Tähtitorninvuori - Observatorieberget. Viimemainittu on edelleen virallisesti voimassa, mutta käytännössä on suomenkieliseksi nimeksi vakiintunut Tähtitorninmäki (Helsingin kadunnimet. Helsingin Kaupungin julkaisuja N o 24. Helsinki 1976).

Alunperin Tähtitorninmäki oli paljas kallio, jolloin Observatorio näkyi laajalti ympäristöön. Tämä oli tärkeä lähtökohta Observatorion suunnitelleelle arkkitehti Engelille. 1868 aloitettiin hätäaputöinä siihen saakka luonnonvaraisen kallion istutustyöt. Lähinnä mäelle kuljetettiin multaa. Ensimmäinen kaupunginpuutarhuri S. Olsson teki ensi töikseen istutussuunnitelman, jonka mukaiset työt aloitettiin 1890. Tähtitorninmäki oli tuon ajan suurin puistotyö. Se valmistui 1903.

1800-luvun lopulla Tähtitorninmäelle suunniteltiin Säätytaloa. Eduskuntauudistuksen jälkeen suunniteltiin mäelle eduskuntataloa. Sitä varten järjestettiin 1907 arkkitehtikilpailu, jonka voitti Eliel Saarinen. Suunnitelma raukesi 1920-luvulla. 1890-luvulla Tähtitorninmäelle esitettiin huvilakaupunginosan perustamista (Helsingin Kaupunginmuseo, ilmakuva 1930-luvulta Veljekset Karhumäki Oy).

Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa - Observatorio 150 vuotta
Helsingin yliopisto, Observatorio 1984 - Elektroninen versio 2001