Esinisäkkäät olivat kasvissyöjiä

Hampaat kertovat ravinnosta, ympäristöstä ja jopa ilmastosta.

Esinisäkkäät olivat kasvissyöjiä

Akatemiaprofessori Jukka Jernvall ja evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius kollegoineen esittelivät viisi vuotta sitten hampaiden pinnanmuotoihin perustuvan analyysitekniikan Nature-lehdessä. Tutkijat hyödynsivät nystermämenetelmää sukupuuttoon kuolleen varhaisen nisäkäsryhmän, multituberkulaattien, tarinan selvittämiseen. Tutkimus poiki uuden Nature-artikkelin.

— Hampaat ovat hyviä tietolähteitä, koska ne säilyvät fossiileissa parhaiten, Jernvall toteaa.

Vaikka nystermien kärjet pureskelun ja ajan saatossa hioutuvat, nystermien ja niiden rinteiden määrä säilyy.

Fossiililöytöjen perusteella jyrsijämäiset multituberkulaatit elivät yhteensä 125 miljoonan vuoden ajan, noin 160–35 miljoonaa vuotta sitten. Nisäkkäiden valtakausi alkoi vasta dinosaurusten tuhosta 66 miljoonaa vuotta sitten.

Multituberkulaatit menestyivät kilpailussa dinosaurusten kanssa ehkä juuri hammaskalustonsa muuntelevaisuuden ansiosta. Multituberkulaatit olivat päästäismäisiä sekasyöjiä.

Koppisiemeniset eli kukkaiskasvit alkoivat yleistyivät noin sata miljoonaa vuotta sitten. Niitä oli dinosaurusten tuhon aikoihin jo 40 prosenttia kasvillisuudesta. Nykyään koppisiemenisiä ovat liki kaikki tuntemamme kasvit.

Dinosaurukset eivät hyödyntäneet koppisiemenisiä, eivät ainakaan samassa määrin kuin multituberkulaatit. Koppisiemenisten kasvien vanavedessä sikisi uusia multituberkulaattilajeja, joiden poskihampaat olivat erikoistuneet uudenlaisten kasvien, siementen ja hedelmien järsimiseen.

— Kun dinosaurukset tuhoutuivat 66 miljoonaa vuotta sitten, multituberkulaattien lajimäärä vain kasvoi.

Hampaiden monimutkaistumista on nyt tutkittu kokeellisesti. Tutkija Enni Harjunmaa kasvatti hiiren sikiöltä poimittuja hampaita petrimaljoissa ja lisäsi eri maljoihin erilaisia geeneihin vaikuttavia kasvutekijöitä. Yhden geenin muutos johti vain pieniin muutoksiin, kahden geenin muutos lisäsi nystermiä selvästi. Suurimmat muutokset Harjunmaa sai muokatessaan yhtä aikaa kolmen säätelygeenin toimintaa.

Aiheesta kerrotaan tarkemmin toukokuun Yliopisto-lehdessä.

TUHAT-tutkimustietojärjestelmä: Jukka Jernvall » »

TUHAT-tutkimustietojärjestelmä: Mikael Fortelius » »

TUHAT-tutkimustietojärjestelmä: Enni Harjunmaa » »

Kommentoi uutista Facebookissa »»

Teksti: Antti Kivimäki
Kuva: Jude Swales/ Burke Museum of Natural History and Culture
23.5.2012
Helsingin yliopisto, verkkotoimitus


 Tilaa uutiset RSS-syötteenä >>
Kuukauden uutiset >>
Uutisarkisto >>
Yliopisto-lehti
Yliopistolainen
Ylioppilaslehti