Professoripooli vie aminohapoille

Kotieläintieteen professori Aila Vanhatalo uppoutuu apurahan turvin vuodeksi tutkimaan märehtijöiden monimutkaisuutta.

Kotieläintieteen professori Aila Vanhatalo uppoutuu apurahan turvin vuodeksi tutkimaan märehtijöiden monimutkaisuutta.

Lypsylehmien aminohappojen saanti voi kuulostaa yksinkertaiselta asialta, mutta todellisuudessa se on varsin monimutkainen. Märehtijöiden monimutkainen aminohappotalous onkin painanut kotieläintieteen professori Aila Vanhataloa yli kymmenen vuotta.

– Aiheesta tehtiin silloin useita tutkimuksia, mutta tuloksia yhteen vetävä meta-analyysi on yhä tekemättä. Tarkoitus on ollut tarttua tutkimuksiin, mutta professorin työn muut velvoitteet ovat pitäneet liian kiireisenä, Vanhatalo kertoo.

Ensi syksynä tilanne on kuitenkin toinen. Vanhatalolle myönnettiin maaliskuussa professoripoolin apuraha, jonka on tarkoitus auttaa pyhittämään kokonainen lukuvuosi pelkälle tutkimukselle. Sen aikana Vanhatalo aikoo viimeinkin paneutua märehtijöiden aminohappomalliin.

Kyse ei myöskään ole pelkästä akateemisesta mielenkiinnosta. Aminohappoja sisältävät valkuaisaineet ovat lypsylehmien rehun kallein osa. Tutkimus auttaa selvittämään, miten ne annetaan lehmille tehokkaimmin.

– Samalla pienenevät myös lehmien typpipäästöt, Vanhatalo huomauttaa.

Kollegoiden tuella

Vanhatalon tutkimusvapaan mahdollistaa viime vuonna perustettu Säätiöiden professoripooli.

Seitsemäntoista säätiön yhteisen poolin ajatuksena on myöntää professoreille apurahoja, joiden avulla he voivat vapautua opettamisesta ja hallinnosta lukuvuoden ajaksi.

Aluksi kolmen vuoden määräajaksi perustettu pooli jakoi ensimmäiset 79 apurahaa maalikuussa. Maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta apurahan saivat Vanhatalon lisäksi myös professorit Pauline Sternberg ja Teemu Teeri. Yhteensä Helsingin yliopiston professorit saivat 18 apurahaa.

Apurahan suuruus on 25 000 euroa ja niitä jaettiin yhteensä 2 miljoonan euron edestä. Apurahan lisäksi yliopisto maksaa sitä saavalle professorille 55 prosenttia normaalista palkasta.

Vajaan puolikkaan säästö professorin palkkakuluissa ei riitä kokonaan paikkaamaan professorin työpanosta. Vanhatalo kertoo esimiehen suhtautuneen apurahaan silti myönteisesti.

– On myös laitoksen etu, että professoritkin saavat aikaa tutkimukseen, Vanhatalo huomauttaa.

Esimiehen lisäksi tukea tarvittiin myös kollegoilta. Ensi lukuvuonna opetus täytyy järjestää pienemmällä joukolla.

– Tässä oli suureksi avuksi eläkkeelle jäänyt kollegani Matti Näsi, joka lupasi hoitaa opetusta, Vanhatalo kiittelee.

Mutta uskooko hän vapautuvansa kokonaan professorin velvoitteista?

– Totta kai jatkan jo käynnissä olevaa tutkimusta ja väitösten ohjaamista. Niistä yksi käsittelee kuitenkin myös lypsylehmien valkuaislähteitä, eli tutkimukseni ja ohjaustyöni tukevat toisiaan.

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta »»

Säätiöiden professoripooli »»

Professoripoolin apurahahaun tulokset 19.3.2012 »»

Kommentoi uutista Facebookissa »»

Teksti: Juha Merimaa
Kuva: Sanna Schildt
4.4.2012
Helsingin yliopisto, verkkotoimitus


 Tilaa uutiset RSS-syötteenä >>
Kuukauden uutiset >>
Uutisarkisto >>
Yliopisto-lehti
Yliopistolainen
Ylioppilaslehti