Helsingin yliopisto - Eurooppalainen huippuyliopisto

Kansainvälistymisen kipupisteet

Kielipolitiikalla ja linjauksilla ei kulttuurienvälistä yhteyttä ja ymmärrystä saada aikaan. Hongkongin yliopisto on kansainvälistymisessä pitkällä, mutta arkikokemukset ovat kaukana juhlapuheiden maailmasta.

Kansainvälistyminen on taikasana kaikkialla. Yksi edelläkävijöistä on Hongkongin yliopisto, jonka näkökulmia toi viime viikolla Helsinkiin englannin kielen ja kirjallisuuden professori Amy Tsui. Tsui kuuluu sekä Helsingin yliopiston että humanistisen tiedekunnan kansainvälisiin asiantuntijaryhmiin. Humanistien ryhmä vieraili nyt Helsingissä toista kertaa.

Kansainvälistyminen vaatii englantia

Tsui vetää käytännössä yhtäläisyysmerkit kansainvälistymisen ja englannistumisen välille: Tsuin kotiyliopistossa kaikki luentokurssit pidetään englanniksi. Opiskelijoista kolmannes tulee Hongkongin ulkopuolelta.

Helsingissä kansainvälisten opiskelijoiden osuus on laskentatavasta riippuen viiden ja kahdeksan prosentin välillä. Suurempaan osuuteen on laskettu mukaan myös vaihto-opiskelijat.

Hongkongin yliopistoon tulee erityisen paljon opiskelijoita muualta Kiinasta. Kieliongelmia tulee siitä, että manner-Kiinassa puhutaan mandariinia ja Hongkongissa kantonia. Kun pekingiläinen opiskelija lähtee opiskelemaan Hongkongiin, se on melkein kuin lähtisi ulkomaille. Englanti on hyvä kompromissi, kaikille yhteinen kieli.

Amy Tsui on ollut mukana ajamassa englannin kielen asemaa kotiyliopistossaan. Linjausten lisäksi hän tuntee hyvin kompastuskivet, joihin kansainvälisissä oppimisympäristöissä usein törmätään. Tsuin tekemä haastattelututkimus vei hänet lähelle opiskelijoiden kokemusmaailmaa.

Arjen nihkeys turhauttaa

Juhlapuheissa hienolta kuulostavan kansainvälisyyden taakse kätkeytyy paljon yksilöiden kokemaa arkipäivän nihkeyttä. Vieraalla kielellä ei täysin voi ilmaista ajatusmaailmansa kaikkia vivahteita ja, ehkä yllättäen, arkipuhe tuntui monista haastatelluista hankalalta. Akateemiset termit osataan englanniksi, mutta arkisista aiheista ei samanlaista sanavarastoa ole. Keskustelusta katoaa rentous. Edes vitsi ei ole hauska, kun sitä yrittää kääntää vieraalle kielelle.

Kulttuuriset stereotypiat voivat myös olla niin vahvoja, ettei yhteinen kielikään auta. Hongkongilaiset saattavat nähdä Kiinasta tulleet opiskelijat ”akateemisina hirviöinä”, jotka keskittyvät vain ja ainoastaan opiskeluun. Kansainvälisillä opiskelijoilla puolestaan on maine juhlijoina ja omiin ryhmiin sulkeutujina.

Paikalliset taas näyttäytyvät muualta tulleiden silmin passiivisina ja hiljaisina. Syitä ei välttämättä tulisi ajatelleeksi: yhden mielestä väärän vastauksen antaminen vain hukkaa toisten luennolla istuvien aikaa, toinen pelkää kielitaitonsa joutuvan kritiikin kohteeksi.

Kansallisten kielten rapautuminen huolettaa myös Kiinassa. Englannistumisen arvostelijat ihmettelevät, miksi Kiinan kirjallisuutta ja kulttuuria pitäisi opiskella englanniksi. Tsui kokee asian toisin: kulttuuri nähdään paljon monipuolisempana, kun siihen saadaan myös kansainvälinen näkökulma.

Uutta sisältöä opetukseen

Englanninkielisen opetuksen ja kansainvälisyyden lisääminen ei Helsingin yliopistossakaan ole tavoite itsessään. Pelkästään lukuihin ei kannata tuijottaa, korostaa kansainvälisten opintoasioiden parissa työskentelevä asiantuntija Esko Koponen.

– Meillä kansainvälistymisen pitää lähteä oppiaineiden tarpeista. Toisiko esimerkiksi maisterivaiheen kansainvälisyys jotakin lisää opetuksen sisältöihin tai oppimisen ja opetuksen tapoihin ja prosesseihin? Ja miten saisimme houkuteltua parhaat ja sopivimmat kansainväliset opiskelijat juuri tänne, Helsingin yliopiston järjestämään englanninkieliseen koulutukseen?

Humanistinen tiedekunta » »

Hongkongin yliopisto » »

Amy Tsui » »

Teksti: Suvi Uotinen
Kuva: Mika Federley
27.4.2012
Helsingin yliopisto, verkkotoimitus