Helsingin yliopisto - Eurooppalainen huippuyliopisto

Hoitotyö jää pelureille

Kenen tehtävänä on ryhtyä sorvaamaan terveydenhuoltojärjestelmän ongelmia, kysyttiin 15. helmikuuta Tiedekulmassa käydyssä Sairaan hyvä hoito -keskustelussa.

Terveyskeskuslääkäriksi pestautuessaan Marja Pasanen valitsi paikan, josta sairaalaan on satojen kilometrien matka. Kun hoito on alusta loppuun pitkälti omissa käsissä, työpäiviin kertyy rutiinien lisäksi vaativia tutkimuksia ja potilaisiin tutustuu.

Muonion jälkeen hän on kerryttänyt ammattitaitoa karsaasti katsotuissa keikkalääkärifirmoissa, ja nyt meneillään on kirurgiksi erikoistuminen Lohjalla.

– Näihin hommiin jonotetaan, vaikka palkka ei ole erityinen edes terveyskeskuksesta tulevan näkökulmasta, Pasanen totesi 15.2. järjestetyssä Tiedekulma-illassa, jossa puheena oli suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä.

Mielekkyys ei ole kiinni vain palkkapussista, tai kuten Pasanen itse sanoo, kokonaisvaltaisuus palkitsee. Pakkotahtisuus ja kiire, lomakkeet ja lausunnot, byrokratia ja huono tietotekniikka uuvuttavat lääkäreitä vähintään siinä kuin muitakin asiantuntijoita ja ammattilaisia.

– Pitkät vuorot ja päivystykset saattavat olla raskaita, mutta repivintä on se, kun tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta ei voi. Ilman aikaa ei synny luottamustakaan, kuvaili Eija Kalso, kipulääkäri ja lääketieteellisen tiedekunnan varadekaani.

Keskustelussa olivat mukana myös arkkiatri Risto Pelkonen ja lastenlääkärinä uransa aloittanut kansleri emeritus Kari Raivio. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, ettei ongelma ole lääkärien määrässä – lääkäritiheys on Suomessa suuri, vaikka pula alueellisesti ja aloittain onkin paha.

– Täytyy miettiä tarkkaan, kannattaako kouluttaa kalliisti paljon lääkäreitä työolosuhteisiin, joihin he eivät kuitenkaan mene, Kalso painotti.

Kuinka alimiehitettyyn perusterveydenhuoltoon ja vaikkapa psykiatriaan sitten saataisiin työntekijöitä? Kenen käsissä on ryhtyä sorvaamaan järjestelmää?

Kanslerin ja arkkiatrin mielestä sosiaali- ja terveysministeriö on huolestuttavassa tilassa. Kahden ministerin ja kahden ideologian välinen jännite on lamauttava. Uudistuksia ei saada aikaan, ja kenttä jää avoimeksi häikäilemättömimmällekin terveysbisnekselle.

Niin arkkiatri kuin kanslerikin lukivat madonlukuja terveysalan monikanavaiselle ja kikkailuun kannustavalle rahoitusmallille. Vähintäänkin pitäisi lakata tukemasta Kela-korvauksilla niitä palveluntarjoajia, joita yksityisiksi kutsutaan, mutta joita yhteiskunta suurin summin avittaa.

– Kela-korvauksen poistaminen olisi ensimmäinen askel siinäkin, että yhteiskunnalta lääkärifirmojen kautta Cayman-saarten veroparatiiseihin valuvaa rahavirtaa saataisiin tukittua, Raivio mietti.

– Yritykset pitää myös panna ottamaan kunnon vakuutukset, jotka korvaavat, kun niiden tekemisistä aiheutuu kalliita komplikaatioita, joita lopulta kuitenkin hoidetaan julkisella puolella, Kalso vaati.

Tiedekulma »»

Tiedekulman ohjelma »»

Kuvia keskustelusta Yliopisto-lehden Facebook-sivulla »»

Helsingin yliopiston WDC-blogi »»

Kommentoi uutista Facebookissa »»

Teksti: Virve Pohjanpalo
Kuva: Maisa Puranen
16.2.2012
Helsingin yliopisto, verkkotoimitus