Helsingin yliopisto - Eurooppalainen huippuyliopisto

Lapsi on sodassa aina myrskyn silmässä

Millaisia ovat lapsen selviytymiskeinot sodan keskellä? Psykologian tohtori, psykoanalyytikko Suzanne Kaplanin mukaan mielikuvitus on lapsen pelastus.

Sodan kaaoksessa mielikuvitus on lapselle välttämätön voimavara, ja seinä oman itsen ja todellisuuden välillä on silloin tärkeä. Psykoanalyytikko Suzanne Kaplanin mukaan lapsi luo sodan keskellä itselleen psyykkisen tilan turvapaikaksi.

- Psyykkiset ja fyysiset piilopaikat ovat edellytys ihmisen olemassaololle. Niiden avulla lapsi käsittelee traumojaan, Uppsalan yliopiston Hugo-Valentin-keskuksen tutkijana työskentelevä Kaplan toteaa.

Sisäisessä psyykkisessä huoneessa lapsi voi uskoa olevansa turvassa ja että kaikki on kuin ennenkin. Kaplanin mukaan turva voi olla myös fyysinen tila, jonne lapsi piiloutuu.

- Piilopaikan luominen alkaa vanhempien keskusteluista tai heidän vaikenemisestaan, jolloin lapset huomaavat jotakin olevan tapahtumassa. Lapset vaistoavat vaaran, ja heidän omien sanojensa mukaan se 'hiipii iholle asti'.

Kaplan on tutkinut holokaustista selvinneiden lasten kertomuksia ja hyödyntänyt niitä tutkiessaan Ruandan kansanmurhasta selvinneiden lasten traumoja ja niistä toipumista. Vuonna 2003 tehdyn selvityksen mukaan 10 prosenttia ruandalaislapsista menetti joko äidin, isän tai molemmat vanhempansa.

- Piilopaikan rakentaminen on universaalia, eikä se kuulu mihinkään tiettyyn kulttuuriin. Raja mielikuvituksen ja toiminnan välillä on kuitenkin ohut: lapsi voi elää kostofantasiaa tai yrittää kostaa konkreettisesti esimerkiksi sisarensa murhan.

Kaplan luennoi 10.11. käyttäytymistieteiden laitoksella Lapsi myrskyn silmässä – sotalapsi silloin (1939-1945) ja nyt -hankkeen kutsumana.

The Hugo Valentin Centre » »

Kommentoi uutista Facebookissa » »

Teksti: Mari Peltonen
Kuva: Suzanne Kaplan
15.11.2010
www.helsinki.fi/verkkotoimitus