Helsingin yliopisto - Eurooppalainen huippuyliopisto

Missä on vanhuksen paikka?

Elinympäristön yhteisöllisyys ja ihmissuhteet joka tapauksessa olennaisia.

Ikääntyvien asuminen ja arjen palvelut olivat teemana Helsingissä keskiviikkona järjestetyssä viidennessä Kansallisessa ikääntymisen foorumissa.

Tavoite jonka mukaan ihmisen tulisi asua kotona mahdollisimman pitkään, ei Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen dosentin Anni Vilkon mielestä ole pelkästään ongelmaton.

– Iän karttuessa merkittäväksi tulee, miten koti toteutuu kun ihminen muuttuu hauraammaksi ja riippuvaiseksi. Silloin kodin askareiden tuttuus ja rutiininomaisuus eivät ole päivittäisen elämän tae jos voimat eivät riitä niitä suorittamaan, Vilkko toteaa.

Vilkon mukaan keskustelu kodin ja laitoshoidon eroista kääntyy turhan helposti vastakkainasetteluksi.

– Visio elämästä jossa sinnitellä kotona niin pitkään kuin mahdollista, jättää huomiotta monia hyvän elämän elementtejä. Moni toivoo, että vaikka koti muuttuisi elämän viime vaiheissa, siihen sisältyisi yhteisöllisiä aineksia, korostaa Vilkko.

Projektipäällikkö Anne-Liisa Niemelä Helsingin kaupungilta esitteli kaupungin ja Helsingin yliopiston yhteistä hanketta, jossa ehkäistään vanhusten syrjäytymistä kotihoidossa.

Eräs teema on varhainen puuttuminen yksinäisyyteen. Yksi keino on kartoittaa sosiaaliviraston ja järjestöjen paikallisia toiminta- ja harrastusmahdollisuuksia ja koota näistä tietoa kotihoidon asiakkaille.

– Jotta hyvä elämä kotona olisi mahdollista, pitää kuulla asiakasta, tiivisti Niemelä.

Alustusten jälkeen pidetyn yleisöäänestyksen tulos oli selkeä: ihmisen on itse saatava päättää paikastaan myös elämänsä viimeisinä vuosina.

Vuonna 2004 käynnistyneen Kansallisen ikääntymisen foorumin tavoitteena on välittää ja vaihtaa tutkimustietoa, löytää yhteisiä tutkimusprioriteetteja ja tehostaa tutkimustulosten hyödynnettävyyttä. Tänä vuonna tapahtuman järjesti Tekes.

Teksti: Tapani Sainio
Kuva: Veikko Somerpuro
12.11.2008
www.helsinki.fi/verkkotoimitus