
27.4.2012
Hoitoa ja hoivaa
Maailman koulutetuinta kansaa riivaavat terveyserot.
Lehden etusivulle »»

8.5.2012
Avointa tiedettä
Tutkimustieto halutaan kaikkien saataville - mutta kuka maksaa kulut?
Lehden etusivulle »»
Liisa Keltikangas-Järvisestä Vuoden professori 2008
Kokeellisen persoonallisuustutkimuksen uranuurtaja korostaa monitieteellisyyden merkitystä.
Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa-Keltikangas-Järvinen sai innostuksen akateemiseen työhön setänsä, professori Valter Keltikankaan kanssa nuorena käydyistä keskusteluista. – Ajattelin, että professorin työpä on hienoa: ehtii rauhassa ajatella suuria kesäillassa. Siltä osin ei olisi voinut kyllä pahemmin pieleen mennä, kun työn nykyrytmiä seuraa, naurahtaa Professoriliiton Vuoden professoriksi 2008 valitsema persoonallisuustutkimuksen uranuurtaja. Nimitys julkistettiin tänään Tieteen päivien yhteydessä Helsingissä.
Kiireestä huolimatta Keltikangas-Järvinen ei henkistä kotiaan soimaa. Yliopisto on kuulemma mukava työpaikka, ja nuoret tutkijat tuovat työhön uusia tuulia ja mielekkyyttä. Aivan uran alussa hän turhautuikin siihen, miten erillään psykologian käytäntö kulki tiedosta.
– Kaipasin toiminnalle enemmän pohjaa ja ”pakenin” teoreettiseen tutkimusryhmään.
Lopullisen sinetin antanutta välähdystä hän nimittää sattumaksi.
– Olimme havainneet, että monet sairaudet ja oireet kietoutuivat samaan tekijään, ja yhtäkkiä se meille selvisi: temperamentti!
Vielä 80-luvulle saakka ihmisen persoonallisuuden biologinen perusta oli alan piireissä liki kirosana. Pikkuhiljaa Keltikangas-Järvisen ajatukset synnynnäisten temperamenttierojen suuresta merkityksestä saivat kuitenkin pontta.
– Sen evidenssi oli kiistaton. Tavallaan se paikkasi niitä aukkoja, joita ennen jotenkin mystiikalla selitettiin.
Keltikangas-Järvisen uran tärkeimpänä lähteenä on toiminut suuri sydän- ja verisuonitautien seurantaprojekti, jonka myötä varsinainen poikkitieteellinen tutkimus perimän ja ympäristön vuorovaikutukseen virisi.
Siksi onkin pakko heittää se iänikuinen kysymys: kumpi määrää enemmän, perimä vai ympäristö?
– Toisistaan niitä ei voi erottaa. Geenien olemassaolon on oltava funktionaalista, eli ympäristö voi laittaa ne joko toimimaan tai sammuttaa ne, etenkin lasten ja nuorten hyvinvointia ja erilaisuuden ymmärtämistä puolustava professori sanoo.
Teksti: Kai Maksimainen
Kuva: Eero Roine
9.1.2009
www.helsinki.fi/verkkotoimitus
Kuukauden uutiset >>
Uutisarkisto >>
World Design Capital Helsinki 2012